Mitä kuuluu väestönsuojien rakentamiseen vuonna 2022
Olen kerännyt tietoja väestönsuojien kunnosta koko kuluneen vuoden. Tarkastusten puitteissa ajoin autolla lähes 9 000 km, aina pohjoisinta Suomea myöten. Olen painiskellut muutaman opinnäytetyön kanssa. Antanut lausuntoja väestönsuojien rakentamisvelvoitteista. Näin eläkeläisen kulmasta katsottuna vuosi on ollut työntäyteinen, mutta rahapussin pohjalle ei ole kertynyt yhtikäs mitään, olen jäänyt jopa miinuksen puolelle. Onneksi olin töissä 68 vuotiaaksi ja sitä kautta minulle kertyi hyvä eläke, jolla elää ja voi harrastaa väestönsuojelua.
Muutama sana väestönsuojista
Aluksi voidaan todeta, että kiinteistöjen väestönsuojissa (54 000 suojaa) on kiinni huomattava omaisuusarvo 4,5 milj. euroa. Suojat ovat koko kansakunnalle merkittävä turvallisuustakuu, joka on toteutettu ja kustannettu yksityisten toimesta yli 60 vuoden aikana. Alussa lähtökohtana oli rakentaa väestönsuojia uhanalaisiin ja suurimpiin asutuskeskuksiin (100), mutta ydinaseen uhkakuvan perustuen vuonna 1990 päätettiin, että väestönsuojia rakennetaan koko maahan. Ei ole enää kuulunut soraääniä suojien rakentamisen kustannuksista. Väestönsuojien rakentamisen vastustajat ovat
nykyisin hiiren hiljaa, ehkä vähän häpeissään. Toisaalta tuotteen pitää olla niin hyvä, että se kestää kovaakin kritiikkiä.
Väestönsuojien tarkastukset
Viranomaiset ovat esimerkillisesti ohjanneet suojien rakentamista ja tarkastamista 90-luvun puoliväliin saakka. Vähitellen kunnissa luovuttiin väestönsuojelupäällikköjen virkanimikkeistä ja tarkastustoiminta siirtyi suurimmalta osin palotarkastusten yhteyteen. Tämä oli yhteistä hyvää tarkoittavaa työn rationalisointia. Tässä yhteydessä kuitenkin jätettiin palotarkastajat kouluttamatta tai kunnolla perehdyttämättä eri-ikäisten väestönsuojien vaatimuksiin. Palotarkastajalle luonnollisesti tärkein tehtävä kiinteistössä on normaaliolojen onnettomuuksien ehkäisy ja siihen melkein kaikki resurssit kohdistettiin.
Olisi hyvä saada aikaan selkeät lakiin perustuvat määräykset väestönsuojien ja niiden laitteiden kunnossapitovelvollisuudesta sekä määräaikaistarkastuksista ja B- ja C-luokan väestönsuojien saneerauksista.
Esimerkiksi ennen vuotta 1963 annetun asetuksen mukaiset väestönsuojat eivät täytä läheskään nykyisten väestönsuojien vaatimuksia. Kyseiset suojat pitäisi poistaa väestönsuojien tilastoista ja antaa ohjeet suojatilojen saneeraamisesta nykymääräysten mukaiseen kuntoon. Kunnostamisen jälkeen ne voitaisiin palauttaa tilastoihin. On vastuutonta ja väärin antaa näiden kiinteistöjen työntekijöille ja -asukkaille virheellinen kuva heidän väestönsuojien antamasta turvasta. Tavanomaisia aseita vastaan ne antavat välittömästi kohtalaisen suojan, joten olkoot tilastoissa.
Toinen tärkeä asia on vanhempien asuintalojen suojien toimintakuntoon laittaminen. Kyseisissä taloissa asuu vanhempaa väestöä, heiltä ei automaattisesti onnistu suojan kunnostaminen 72 tunnissa vaikka suoja olisi täysin kunnossa. Suojan kunnostamisessa on muutamia sellaisia tehtäviä, jotka vaativat fyysistä voimaa.
Suomen järjestelmässä väestönsuojalla on aina jokin normaaliolojen käyttö, suojan tyhjentäminen ja muuttaminen poikkeusolojen käyttöön vaatii toimenpiteitä. Väestönsuojan kaksoiskäyttö puolittaa niiden ylimääräisen kustannuksen. Tähän haasteeseen tule yhteiskunnan varautua, varaamalla kiinteistöissä jo työskenteleviä huoltomiehiä suojan kunnostusten tehtäviin.
Tähän saakka on tukeuduttu väestönsuojien käytössä niin sanottuun omatoimiseen varautumiseen. Ennen kuin tähän voidaan turvautua, tulee kiinteistöissä nimetä suojanhoitaja ja hänen apulaisensa. Suojanhoitajalla on mahdollisuus arvioida oman kiinteistönsä saattamista poikkeusolojen käyttökuntoon omin voimin.
Mikäli vikoja aletaan korjaamaan vasta silloin, kun tilanne edellyttää suojautumista, mistään ei löydy sitä tarvikemäärää, jota epäkuntoisten suojien kunnostus edellyttää puhumattakaan kunnostuksen tekijöistä. Kolmen vuorokauden aikana kunnostettavia suojia on arviolta 12 000 ja niitä suojia, joita ei saada määräajassa kuntoon on 8000. Kunnostukseen pitäisi varata 2000 henkilöä tekemään 3 päivää töitä. Uusittavien suojien työmäärä on vähintään 7 000 henkilötyöpäivää.
Eräässä kohteessa Heinolassa on vuonna 1962 rakennettu väestönsuoja. Suojassa on pelkästään käsin veivattava hiekkasuodattimella varustettu ilmanvaihtolaite. Talon 29 asukaan ikäjakauma on 61-91 vuotta, keski-ikä 78,3 vuotta. Ei ole mitenkään mahdollista, että talon oma väki käyttäisi ilmanvaihtolaitetta useamman tunnin ajan vuorokaudessa, saatikka laittaisivat itse suojan käyttökuntoon. Tämäntyyppisiin väestönsuojiin tulisi edellyttää varavoimakonetta, joka sijoitetaan talon ulkopuolelle tai olisi hankittava nykyaikainen ilmanvaihtolaite. Väestönsuojan pinta-ala on 40 m2, väestönsuoja on mitoitettu silloisten vaatimusten mukaan 66 henkilölle, että tilaa on.
Väestönsuojan antama suoja
Tavanomaisin asein suoritettavan hyökkäyksen suhteen suojausastetta voidaan parantaa joko lisäämällä suojan lujuutta tai pienentämällä sen vaakatasossa mitattua suuruutta.
Suojaa ympäröivän tuhoutumisalueen osan samoin kuin kerrostalojen kohdalla arvioidaan pommin vaikutusasteeksi 50 %. Lähtökohtana tavanomaisille aseille aluepommitus yhden neliökilometrin alueelle on 50 tn, jossa pommin koko on 250 - 300 kg.
Tavanomaisten aseiden tapauksessa tappioiden ja suojan ominaisuuksien keskinäinen riippuvuus voidaan esittää käyrästöillä, joista käyrästö kuvaa tappioiden ja suojan lujuuden välistä riippuvuutta. Suojaamattoman, rakennuksissa oleskelevan väestön tappioita on merkitty 100 %:lla.
Ydinasetapauksessa suojan paineenkestävyyden ja tappioiden välinen riippuvuus on esitetty kaaviossa, jossa suojautumattoman väestön tappioita on merkitty 100 %:lla.
Ydinaseen kohdalla ilman väestönsuojia olevalle väestölle on laskelmissa oletettu tavanomaisten kerrostalojen paineenkestävyydeksi noin 0,5 aty. Laskelmien lähtökohtana on 10 kt ydinaseen ilmaräjähdys.
Ydinasein suoritettavan hyökkäyksen suhteen suojausastetta voidaan parantaa vain lisäämällä suojan lujuutta. Suojan suuruus on tuhoutumisalueen suuruuteen verrattuna niin vähäinen, ettei sen muuttamisella ole merkitystä. Vasta hyvin suurten, useille tuhansille henkilöille tarkoitettujen suojien ulottuvuudet ovat sitä luokkaa, että myös suojan suuruus on otettava huomioon.
Väestönsuojan laitteiden ja varusteiden suunniteltu käyttöikä
Väestönsuojien laitteista annettiin ensimmäiset vaatimukset sisäministeriön päätöksessä B- ja C-luokan väestönsuojista 318/1959. Sama toistui sisäministeriön päätöksessä B- ja C- luokan väestönsuojista 318/1963, 14.6.1963. Vasta 10.10.1963 annettiin kymmenestä laitteesta ja varusteesta erityismääräykset. Vuonna 1971, kun nykyisen kaltaisia S1- luokan väestönsuojia alettiin rakentaa, annettiin 15 laitteesta erityismääräykset, ne ovat pohjana nykyisille vaatimuksille.
Väestönsuuojan laitteista ja varusteista annetussa sisäministeriön asetuksessa 660/2005, 29 päivänä heinäkuuta annetaan ensimmäisen kerran erityismääräyksen alaisille tuotteille niiden suunniteltu kestoikä. Vuoden 1963 erityismääräyksessä oli ilmanvaihtolaitteen osalta mainittu, että sen tulee kestää varastointia vähintään 20 vuotta siten, että sen suoritusarvoit eivät huonone. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kyseinen tuote olisi sitä ennen käyttökelpoinen tai sen jälkeen käyttökelvoton. Tavatessani väestönsuojien tarkastajia kävi ilmi, että joillakin paikkakunnilla on sellainen käytäntö, että yli 30 vuotta vanhat ilmanvaihtolaitteet ovat käyttökelvottomia ja ne tulee uusia (opinnäytetyö 2022).
Tässä lyhyt selvitys miten ja milloin laiteasetusten käyttöikä tuli asetuksiin. Olen itse kirjoittanut kyseisen laiteasetuksen tekstin vuonna 2001. Väestönsuojan laitteista ja varusteista oli aiemmin kolme eri teknillistä määräystä, jotka yhdistettiin yhdeksi sisäministeriön asetukseksi. Kirjoitin asetuksen kotona toukokuun aikana, kuudentoista tunnin työpäivinä. Sain tästä ylitöistä kuukauden vapaata.
Väestönsuojien irrallisten varusteiden suunniteltu käyttöikä tulee olla vähintään 30 vuotta, kun noudatetaan valmistajan varastointiohjetta. Tähän ryhmään kuuluvat esim. vesisäiliöt, käymäläkomerot, käymäläastiat ja varusteet. Betonirakenteisiin kiinnitettyjen laitteiden kuten ylipaineventtiilin, paineventtiilin, paineseinän läpivientien ja ilmanvaihtolaitteiden suunnitellun käyttöiän tulee olla vähintään 50 vuotta. Betonirakenteiden käyttöikä on vähintään 100 vuotta. Ilmanvaihtolaitteiden erityissuodatinta ei saa missään tapauksessa asentaa paikoilleen tai avata sen kumitiivistettä. Suodattimen kunto tarkastetaan tarvittaessa punnitsemalla. Missään tapauksessa lainsäätäjä ei ole tarkoittanut sitä, että suunnitellun käyttöiän jälkeen kyseinen laite olisi käyttökelvoton. Siksi laitteet ja varusteet tulee määräaikaistarkastelussa käydä läpi huolellisesti hyvää etikkaa ja ammattitaitoa noudattaen. Laitteen ja varusteen kunto riippuu paljolti niiden vuosittaisesta huollosta, säilytyspaikasta, kosteusolosuhteista sekä ilkivallasta. Paineventtiilin esisuodattimen kunto riippuu siitä, onko paineventtiili ollut kiinni. Ilmanvaihtolaitteiston kunto riippuu vuosihuollon tasosta.
Asetus lähetettiin lausunnolle Euroopan unioniin sovitusti toukokuun viimeisenä päivänä 2001. Asetuksesta on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut. 98/48/EY, mukaisesti. Kotimaassa käydyn kovan väännön jälkeen asetus (660/2005) saatiin voimaan 1.9.2005, siinnä oli vuoden siirtymäaika.
Sisäministeriön laiteasetus muutettiin valtioneuvoston asetukseksi (409/2011) 1.7.2011. Asetuksessa säädetään pelastustoimen laitteista annetun lain (10/2007) 4 §:n 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen väestönsuojien rakentamisessa ja varustamisessa käytettävien laitteiden ja tuotteiden ominaisuuksille, toiminnalle ja käyttötavalle asetettavista vaatimuksista sekä tuotteista annettavista tiedoista, tuotteiden käyttö-, huolto- ja asennusohjeista sekä tuotteisiin tehtävistä merkinnöistä. Asetuksen 3 pykälä on saman sisältöinen kuin 2005 asetuksessa.