Väestönsuojien rakentamisen säädösten vaiheet 1934-2022
Kuusi kansanedustajaa jätti 12.2.1934 eduskunnalle toivomusaloitteen, jossa vaadittiin hallitukselta esitystä kunnallisesta kaasusuojelulaista. Aloitteen tekijä, kansanedustaja, kapteeni Y. Schildt (IKL) perusteli lähetekeskustelussa eduskunta-aloitetta seuraavasti:
”Se kaasuaseen kehitys, joka maailmansodan jälkeen on vielä edistynyt, on pakottanut kaikki kansat kiinnittämään huomiota kaasusodan vaaraan. Erikoisesti on huomattava tässä se, että tämä taistelutapa ei kohdistu yksistään taisteleviin joukkoihin, vaan sen uhan alaisena on koko maa ja siviiliväestö.”
Ensimmäinen lakiesitys 1939 tehtiin komitean ehdotuksen pohjalta. Valiokunnan mukaan esitetty väestönsuojelu tulisi hyvin kalliiksi ja rasittaisi kuntia varsin epätasaisesti. Näillä perusteilla puolustusvaliokunta esitti 11.5.1939 päivätyssä kirjeessä lakiehdotuksen hylättäväksi. Laki- ja talousvaliokunta ei ehtinyt käsitellä ehdotusta ennen eduskuntakauden päättymistä. Eduskunta hajaantui ja vaalikaudella kesken jääneet asiat raukesivat.
Komitea tutki eri vaihtoehtoja väestönsuojelun keskushallinnon järjestämiseksi, ja päätyi yksimielisesti esittämään sisäasiainministeriötä keskusvirastoksi. Vuoden 1939 eduskuntavaalien jälkeen kokoontunut uusi eduskunta sai lakiesityksen käsiteltäväksi 22.9.1939 eli kolme viikkoa toisen maailmansodan syttymisen jälkeen.
Toisen lakiesityksen 1939 tasavallan presidentti Kyösti Kallio vahvisti valtioneuvoston istunnossa 30.10.1939, ja se tulivat voimaan 15.11.1939, vain kaksi viikkoa ennen sodan syttymistä. Väestönsuojelulain edellyttämä täytäntöönpanoasetus annettiin 8.12.1939 ja asetus virkojen ja toimien perustamisesta sisäasiainministeriön väestönsuojeluasiainosastoon ja lääninhallituksiin 14.12.1939.
Yleissuunnitelman 49 § muutoksella 871/1945, 6.9.1945 pysäytettiin väestönsuojien rakentaminen lakia muuttamatta.
Valtioneuvoston 27.11.1951 asettaman väestönsuojelulakia koskevan komitean työ valmistui 4.5.1954, ja sen suositusten pohjalta valtioneuvosto päätti 26.8.1954 muuttaa yleissuunnitelman 49 pykälää siten, että väestönsuojien rakentaminen alkoi uudelleen.
Väestönsuojelulaki 375/1939 oli edelleen voimassa, vaikka se oli ollut tauolla poliittisista syistä 1945–1954. Valtioneuvoston päätöksellä 342/54 26.8.1954 yleissuunnitelma 49 § muuttamisesta alkoi väestönsuojien rakentaminen uudelleen 1.11.1955. Lain 375/39 mukaan suojelukohteissa on tehtävä väestönsuoja vähintään kaksikerroksiseen kivitaloon, jossa on ainakin kaksikymmentä asuin- tai liikehuonetta ja jonka tilavuus on vähintään 2 500 m3. Näillä vaatimuksilla ehdittiin tehdä väestönsuojia 50 000 suojapaikkaa.
Kolmannen lakiesityksen 1958 hallitus antoi väestönsuojelulaista eduskunnalle 5.11.1957. Esitys noudatti hyvin tarkasti neuvottelukunnan esitystä niin perusteluissa kuin yksityiskohdissakin. Lakiesityksen puutteellisempana osana pidettiin väestönsuojelusta aiheutuneiden kustannusten jakoa. Tätä lakia voidaan pitää nykyisen lain perusteena.
Neljännen lakiesityksen 1990 lausuntovaiheessa velvoitteen raja oli 300 m². Hallitus esitti väestönsuojan rakentamisvelvoitteen rajaksi 400 m². Puolustusasiainvaliokunta mietinnössään 3/23.11.1989 esitti velvoitteen rajaksi 500 m². Suuri valiokunta on mietinnössä 1/14.2.1990 muuttanut hallituksen lakiesitystä siten, että väestönsuojan rakentamisvelvoitteen raja on 600 m². Rakentamisvelvoitteen raja muuttui koko ajan maailmanpoliittisen tilanteen mukaan.
Viidennessä lakiesityksessä 1999 väestönsuojelua koskeviin säännöksiin ei tehty merkittäviä uudistuksia. Väestönsuojelulain ja palo- ja pelastustoimilain yhdistämisessä, väestönsuojelua koskevaan lukuun on koottu poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojien rakentamisvelvollisuutta sekä toimintaa poikkeusoloissa koskevat säännöt. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta koskeviin säännöksiin on tehty tarkennuksia, jotka ovat osoittautuneet tarpeellisiksi nykyisten säännösten soveltamisessa ilmenneiden ongelmien johdosta.
Kuudennessa lakiesityksessä 2003 pelastustoimilaki uudistettiin pelastuslaiksi. Uudistuksessa väestönsuojien rakentamiseen tehtiin vain pieni korjauksia.
Seitsemännessä lakiesityksessä 2011 tehdyt keskeiset muutokset olivat tosi isoja. Rakentamisvelvoitteen rajan nostaminen, yleinen rakentamisvelvoitteen raja on 1 200 m² (väestönsuojien määrä väheni 40 %) ja teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennusten raja 1 500 m².