Lapin matkailukeskusten väestönsuojien rakentaminen 1991-2011
Uhkakuva suursodasta vauhditti pohjoisen myös matkailukeskusten väestönsuojien rakentamista Pohjois-Suomen ja Lapin matkailukeskuksin rakennettiin 1991-2011 noin 10 000 väestönsuojapaikkaa, joiden kuntoa ja toimivuutta tutkitaan tämän vuoden aikana. Väestönsuojien rakentamista ja ylläpitoa kannattaa valtaosa suomalaisista.
Väestönsuojia rakennettiin 1991-2011 pohjoisen matkailukeskuksiin kaikkiaan noin sata. Väestönsuojien nykykunto näyttää pohjoisessa alustavan arvioni mukaan hyvältä. Kiersin syksyn 2021 ruska-aikana kymmenkunta pohjoisen matkailukeskusta. Tein samalla väestönsuojien kuntokartoitusta. Matkailukeskusten suojat ovat uusia, nykyaikaisella tekniikalla varustettuja ja siksi melkein heti käyttöön otettavissa. Lain mukaan väestönsuoja täytyy olla 72 tunnissa valmis poikkeusolojen vaatimaan käyttöön. Asia kiinnosti, koska olen ollut laatimassa väestönsuojien rakentamisen lainsäädäntöjä (1977-2016). Samalla näin myös konkreettisesti, mitä vuoden 1990 lainmuutos sai aikaan. Muistan työuraltani 1980-luvulta Lapin väestönsuojelun toimintaharjoituksen, jossa piti selvittää laskeuman alta evakkoon siirtyville asukkaille säteilysuojaksi sopivia tiloja. Tarjolla oli vain yksi ainoa betonirakenteinen rakennus, jonka kellarissa sijaitsi säteilysuojaustila. Nyt matkailukeskuksista löytyy jopa vaativat olosuhteet täyttäviä väestönsuojia puhumattakaan betonirakenteisista säteilysuojista. Esimerkiksi suurimmista Leviltä löytyy 26 väestönsuojaa, joissa on 1700 suojapaikkaa. Rukalla on 24 väestönsuojaa ja 1524 suojapaikkaa. Väestönsuojien rakentamisen lainsäädäntö on tehty käytännönläheiseksi. Kun rakennat määrätyn kokoisen rakennuksen niin samalla kannattaa rakentaa väestönsuoja. Väestönsuojalle löytyy aina normiolojen käyttöä, jolloin väestönsuojan kustannukset jakaantuvat puoliksi normiolojen ja poikkeusolojen kustannuksiksi. Tämä on ollut veron tyyppinen ratkaisu. Yksityisvaroin rakennetaan suojia, vaikka periaatteessa ne kuuluisivat valtiolle kuten puolustusvoimien ylläpito. Matkailukeskusten henkilökunnalle löytyy nykyisin riittävästi väestönsuojapaikkoja. Suojat ovat siistejä sekä määräajassa käyttöön otettavia.
Suursodan uhka käynnisti suunnittelun
Valtioneuvosto perusti 1970-80-lukujen idän ja lännen sotilaallisten voimannäyttöjen keskellä keväällä 1981 väestönsuojeluun keskittyneen parlamentaarisen komitean. Tuolloin todellinen uhka oli ydinaseen käyttö. Komitean puheenjohtajana toimi maaherra Kauko Sipponen ja jäseninä 22 kansanedustajaa eri puolueista, eduskunnan parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti. Komitea istui kaksi vuotta. Se sai mietintönsä valmiiksi maaliskuun lopussa 1983. Suomen yritys jäädä mahdollisen suursodan ulkopuolelle olisi kaikella todennäköisyydellä tuolloin epäonnistunut. Tosi tilanteessa Yhdysvaltain strategisten pommikoneiden reitit Neuvostoliittoon olisivat kulkeneet Suomen yli. Neuvostoliiton maavoimien hyökkäys Natoon ja Pohjois-Norjaan olisi suuntautunut Suomen kautta. Ruotsi varautui torjumaan Neuvostoliiton yritykset tunkeutua sen alueen kautta Etelä-Norjaan (HS 28.3.2009). Nato olisi estänyt Neuvostoliiton kauttakulun tuhoamalla kaikki Suomen lentokentät ja tärkeimmät liikenneyhteydet ydinaseilla Englannista (23 kohdetta). Neuvostoliitto vastaavasti olisi pysäyttänyt Naton strategiset pommikoneet sekä ohjukset Suomen yllä käyttämällä ilmassa räjähtäviä ydinkärkiä (HS 28.3.2009). Parlamentaarinen komitea varoitti 1983, kuinka ydinaseiden suuri tuhovaikutus kohdistuu erityisesti siviiliväestöön. Pelkästään kaukolaskeuma olisi aiheuttanut koko maassa suojautumistarpeen.
Väestönsuojat koko Suomen kattaviksi
Parlamentaarinen komitea esitti, kuinka kaikki asevaikutukset on huomioitava arvioitaessa niiden esiintymistodennäköisyyttä Suomen olosuhteissa. Väestönsuojien rakentamisvelvoite haluttiin laajentaa koko maahan. Aikaisemmin väestönsuojia rakennettiin suurimpiin asutuskeskuksiin ja uhanalaisempiin paikkoihin, joita oli keskimäärin sata kuntaa tai osia kunnista. Koko maa tuli väestönsuojien rakentamisvelvoitteen piiriin väestönsuojelulain muutoksessa 1. syyskuuta 1991. Rakentamisvelvoitteen rajaksi päätettiin eduskunnan suuren valiokunnan esitys 600 neliömetristä. Lääninhallituksilla oli mahdollisuus myöntää vapautus väestönsuojan rakentamisesta, jos kustannukset nousivat kohtuuttomiksi. Suojelukohteiden määrä oli 52 kuntaa tai osia kunnista. Näissä kunnissa rakennettiin entisen tapaisia väestönsuojia. Oulun läänissä suojelukohteita olivat Oulu ja Kajaani. Lapin läänissä suojelukohteita olivat Kemi, Tornio, Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta. Muualle maahan rakennettiin ns. kevyitä suojia. Kevyen väestönsuojan lujuus oli neljäsosa suojelukohteiden suojien lujuudesta. Ilmastointi, muu varustelu olivat samaa tasoa kuin suojelukohteiden suojissa. Kustannuserot olivat aika pienet, 10-20 prosenttia. Lama iski 1990-luvun alussa myös rakentamiseen, mutta velvoitteen laajenemisen kautta suojia rakennettiin samaan tahtiin kuin ennen lamaa.
Rakentamisvelvoitteen rajaan tuplaus
Erillisestä väestönsuojelulaista siirryttiin 1999 pelastustoimen yhteiseen lakiin. Lain nimi oli aluksi pelastustoimilaki ja 2003 se muuttui nykyisin voimassa olevaksi pelastuslaiksi. Väestönsuojan rakentamisvelvoitteen rajaa tuplattiin 2011, yleisesti rajaksi nousi 1200 m². Rajan nostaminen vaikutti merkittävästi rivitalojen ja matkailukeskusten väestönsuojien rakentamiseen. Rajan noston jälkeen matkailukeskuksiin on rakennettu vain muutamia väestönsuojia. Lääninhallitukset myönsivät ennen rajan nostoa väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta vapautuksia runsaat sata kappaletta vuodessa eli noin kymmenesosa koko suojien määrästä. Lainsäädännön tarkoitus ei ole, että huonosti toimivaa lakia joudutaan paikkaamaan vapautusmenettelyllä. Sen vuoksi velvoitteen rajaa nostettiin reilusti. Samalla yhdistettiin kevyen- ja S1-luokan väestönsuojien määräykset, jotka olivat onnistunut muutos. Väestönsuojia rakennetaan samojen kriteereiden mukaan koko maassa.
Pieni on kallista
Väestönsuojia oli 2020 alussa 54 000 kappaletta ja ne tarjosivat yhteensä 4,4 milj. suojapaikkaa. Väestönsuojien rahallinen arvo on 4,5 miljardia euroa. Tällä hetkellä väestönsuojia rakennetaan 800 vuodessa ja niiden aiheuttama lisäkustannus vuodessa on 50 miljoonaa euroa. Väestönsuojista lähes puolet rakennetaan asuinrakennuksiin ja 33 prosenttia teollisuus-, varasto- ja liikerakennuksiin. Loput suojista rakennetaan liike-, toimisto-, sairaala- ja opetusalan rakennuksiin. Väestönsuojalla ei ole yhtä ainoaa neliöhintaa, vaan väestönsuojan koko vaikuttaa oleellisesti suojan neliöhintaan. Pienen (20 m²) suojan neliöhinta on kaksinkertainen suurimpaan (135 m²) väestönsuojaan nähden. Väestönsuojan rakentamisen hinnassa tulee käyttää keskikokoisen 66 m² suojan hintaa 1 946 euroa/ m², josta puolet on väestönsuojavaatimusten tuomia lisäkustannuksia. Toinen tärkeä asia on, lasketaanko väestönsuojan kustannuksista asuntoneliölle vai kerrosalaa kohti? Väestönsuojan lisäkustannukset ovat 20 euroa/ kerrosm² kohti ja 25 euroa/ asuntom². Rakennuspaikkakunta vaikuttaa 0–25 prosenttia väestönsuojan hintaan.
Kansan vankka tuki
Väestönsuojat ovat merkittävä osa rakennuskantaamme. Ammattitaitoisesti ja oikea-aikaiset huoltotoimenpiteet sekä määräaikaistarkastuksilla 10 vuoden välein saavutetaan merkittäviä ylläpidollisia säästöjä. Ammattitarkastaja antaa vinkkejä väestönsuojan normiajan käyttömahdollisuuksiin, kuten erilaisiin harrastuksiin. Väestönsuojista uudistuksen tarpeessa ovat erityisesti 1959–1971 rakennetut, hiekkasuodattimilla varustetut väestönsuojat, joissa on yhteensä miljoonaa suojapaikkaa (10 000 väestönsuojaa). Väestönsuojien kunnostamisen arvioidaan toteutuvan 40 vuoden kuluessa ja vuotuisiksi kustannuksiksi arvioidaan noin kaksi miljoonaa euroa. Vuosina 1954–1959 rakennusluvan saaneita väestönsuojia ei voida vaatia kunnostettavaksi nykyisten määräysten mukaisiksi, koska niistä puuttuvat ilmanvaihtolaitteet. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) viimeisen tutkimuksen mukaan (lokakuu 2020) 80 prosenttia suomalaisista pitää väestönsuojia tarpeellisina ja lähes 7/10:stä katsoo, että ne lisäävät suomalaisten turvallisuutta. Yli 60 prosenttia suomalaisista ei hyväksy väestönsuojien rakentamisen lopettamista. Väestönsuojien rakentamisella on edelleen kansan vahva tuki.