Aluksi tutkitaan Helsingin kaupungin väestönsuojelutoimia. Lakisääteisen velvoitteen puuttuessa ei uusiin rakennuksiin yleensä rakennettu suojia. Tämän takia oli tärkeää tutkia mahdollisuuksia rakentaa suojia olemassa olleisiin rakennuksiin. Selvitys tehtiin vuonna 1938. Tämä antoi moraalista tukea väestölle ja tärkeää tietoa viranomaisille. Työn arvo punnittiin talvisodan alussa, vain kaksi vuotta myöhemmin.

Ennen sotaa vuonna 1939 ryhdyttiin myös toimenpiteisiin varsinaisten kalliosuojien aikaansaamiseksi. Sodan syttyminen uudelleen kesällä 1941 kiihdytti yleisten väestönsuojien rakentamista.

Sodan päätyttyä ryhdyttiin purkamaan useisiin puistoihin rakennettuja yleisiksi väestönsuojiksi tarkoitettuja suojakaivantoja. Tampereelta löytyy kerrostalon kellarikerrokseen tehty sodanaikainen tilapäissuoja. Tukirakenteet ja silloin käytössä olleet ilmanvaihtolaitteet ja paineovi, jossa on tirkistysaukko, ovat alkuperäisessä kunnossa.

Sodan jälkeen käytettiin Helsingissä kalliosuojia asuntoloina aina vuoteen 1954. Helsingissä uudisrakentaminen oli 1950-luvulla vilkasta, ja keskustaan rakennetut rakennukset olivat niin suuria, että väestönsuojien rakentamisvelvollisuus laukesi aika usein. Vuoden 1954 määräyksen perusteella rakennettiin Helsinkiin 641 väestönsuojaa, joihin sopii 48 500 henkilöä. Muutama suoja (14) ehdittiin rakentaa 1951 määräysten mukaan. Koko maassa oli rakennettu vuoden 1954 määräysten mukaan 50 400 suojapaikkaa.

Väestönsuojelulain 1958 mukaisia hiekkasuodattimella varustettuja C- ja B- luokan väestönsuojia tehtiin koko maassa lähes miljoona suojapaikkaa, vuoteen 1972 saakka. Väestönsuojia rakennettiin noin 100 kunnassa, joita kutsuttiin suojelukohteiksi.

Vuonna 1972 tuli voimaan nykymääräysten mukainen ilmanvaihtolaitteisto, jossa on hiilisuodatin ja sulkuhuone korvattiin sulkuteltalla. Rakenteellisesti C-luokan väestönsuoja vastaa nykyisin rakennettavia suojia.

Koko maa tuli väestönsuojien rakentamisvelvoitteen piiriin 1.9.1991. Suojelukohteiksi määrättiin 52 kuntaa tai osaa niistä, muu alue oli valvonta-aluetta, jossa rakennettiin kevyempiä suojia. Väestönsuojia rakennettiin 2000-luvulla noin 1 000 kappaletta vuodessa ja niissä oli 80 000 suojapaikkaa. Vuosittaiset rakennuskustannukset ovat liikkuneet noin 90 miljoonassa eurossa, josta puolet on väestönsuojan tuomia kustannuksia.

Harvaan asutulla maaseudulla, lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomen noin sadalla pienellä kunnalla ei ole yhtään kuntalaisille tarkoitettua väestönsuojaa. Tilastotietojen mukaan vuonna 2013 noin 50 kunnassa ei ole yhtään kansalaisille tehtyä väestönsuojaa, näissä kunnissa asuu noin 170 000 asukasta. Suojapaikkoja on alle 50 prosentille kunnan asukasmäärästä 285 kunnassa, joissa asuu 1,9 miljoonaa asukasta. Joka kunnassa on ainakin johtokeskus.

Pelastuslain 2011 uudistuksen jälkeen väestönsuojien rakentamiskulut ovat 70 miljoonaa euroa vuodessa, väestönsuojia rakennetaan nykyisin noin 700 -800 kappaletta vuodessa. Väestönsuojan keskikoko on 100 henkilöä/ väestönsuoja. Koko maassa oli vuoden 2020 alussa rakennettu 54 000 erillistä väestönsuojaa, joissa on suojapaikkoja 4,4 miljoonalle ihmiselle. Tässä luvussa on mukana kaikki suojapaikat, suojapaikkojen erittely on kohdassa 8. Kansalle tarkoitettujen väestönsuojien rahallinen arvo on 4,2 miljardia euroa, tämän lisäksi tulee johtokeskukset noin 500 miljoonaa euroa.

Julkaisen myöhemmin tutkielmat sivulla koko artikkelin.