Lyhyt yhteenveto suojelukohdekunnista
Vuonna 1939 annetun väestönsuojelulain ja väestönsuojelun yleissuunnitelman (481) nojalla valtioneuvosto päätti elokuussa 1940 suojelukohteista ja niiden luokittelusta. Päätös julistettiin salaiseksi.
Vuoden 1959 väestönsuojelulain perusteella valtioneuvosto teki päätöksen suojelukohdekunnista, jossa se nimesi sisäasiainministeriön esittelystä suojelukohteiksi 98 kuntaa tai kunnan osaa.
Kun koko maa tuli väestönsuojien rakentamisvelvoitteen piiriin 1991, voitaisiin kohteiden määrää pienentää ja kohdealueita supistaa. Suojelukohteiden määrä voitaisiin rajoittaa niihin kuntiin, joissa sisäasiainministeriön päätöksen nojalla suunniteltiin valmiusevakuointi eli noin 35 kuntaa. Tällä tavalla saavutettaisiin säästöä suojarakentamiskustannuksissa arviolta noin 30 milj. mk, kun varsinaisten väestönsuojien sijasta tehtäisiin kevyitä väestönsuojia.” Valtioneuvosto päätti sisäasiainministeriön esittelystä määrätä 52 kuntaa suojelukohdekunniksi. Muista kuin suojelukohteista käytettiin lainsäädännössä käsitettä valvonta-alue ja myöhemmin ”muu alue”, jota eräs palomestari kutsui ”lehmäalueeksi” . Suojelukohteiksi määrättyjä kuntia on ollut vuosien 1958–1991 välisenä aikana keskimäärin 100 kappaletta ja ainoastaan niissä rakennettiin mainittuna ajanjaksona väestönsuojia. Kaiken kaikkiaan suojelukohteina ehti olla 151 kuntaa tai sen osaa.
Vuoden 1991 jälkeen, jolloin väestönsuojien rakentamisvelvollisuus tuli koskemaan koko maata, suojelukohteiden merkitys väheni. Edelleen suojelukohteiden merkitys väheni, kun yleisten väestönsuojien rakentamista ja väestönsuojan rakentamisvelvollisuutta rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä luovuttiin. Kun nämä velvoitteet haluttiin jättää toimimattomina pois, jäi koko suojelukohteiden määrittely merkityksettömäksi ja niin suojelukohdekunnista luovuttiin 2011.