Ydinsodan uhka 60-luvulla

Rakenteellisen suojelun tehtävä ja merkitys 1967

Väestönsuojelun ensisijainen tehtävä totaalisen maanpuolustuksen osana on siviiliväestön tappioiden sekä omaisuusvahinkojen rajoittaminen sodan aikana mahdollisimman vähäiseksi. Tehokkain toimenpide tappioiden pienentämiseksi on väestönsuojien rakentaminen.

Rakenteellisen suojelun tehtävää ja merkitystä arvioitaessa on ensiksi selvitettävä, millaisen uhan alaiseksi maamme alueen katsotaan voivan tämänhetkisen kehityksen mukaan joutua sotatilan vallitessa. Tällöin on erikseen käsiteltävä tilannetta ulkovaltojen välisen sodan aikana ja tilannetta, jossa valtakunnan alue on joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Kummassakin tapauksessa on oleellinen merkitys sillä, onko ydinaseita käytetty muilla sotanäyttämöillä vai ei. Yksinomaan Suomen aluetta vastaan ei mikään ydinasevalta todennäköisesti käytä ydinaseita. Jos taas ydinsota on jo tosiasia, voi myös Suomen alue joutua joko tahallisesti tai tahattomasti aiheutettujen ydinasevaikutusten kohteeksi. Varmuutta ei ole eikä voi olla siitä, että Suomen alue olisi turvassa ydinaseiden sen paremmin kuin muidenkaan tuhoaseiden vaikutuksilta. Siitä huolimatta, että myös ydinaseiden käytön uhka on otettava vakavasti huomioon, on todennäköistä, että mahdolliset hyökkäykset Suomen aluetta vastaan suoritetaan ensisijaisesti tavanomaisin asein.

Ne vaarat, joiden torjumiseen rakenteellisen suojelun on osaltaan tähdättävä, ovat siis todennäköisyysjärjestyksessä esitettynä seuraavat:

1. Ulkovaltojen välisen sotatilan vallitessa

·       valtakunnan alueen ulkopuolella tapahtuneiden ydinräjäytysten aiheuttamat laskeumavaikutukset

·       ulkovaltojen suorittaman ohjustorjunnan aiheuttamien, Suomen ilmatilassa tapahtuvien ydinräjäytysten vaikutukset.

·       ulkovaltojen alueella käytettyjen kaasu- ja biotaisteluaineiden vaikutusten leviäminen Suomen alueelle.

2. Suomen alueen joutuessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi

·       tavanomaisten aseiden aiheuttamat paine-, sirpale- ja polttovaikutukset.

·       ydinaseiden aiheuttamat paine-, alkusäteily-, poltto- ja laskeumavaikutukset.

Todennäköistä on, että siviiliväestöön kohdistuvat ydinhyökkäykset suoritetaan pääasiassa mahdollisimman laajalle ulottuvan tuhon aiheuttavia ilmaräjähdyksiä käyttäen.

Koska maallamme ei ole reaalisia mahdollisuuksia rakentaa tehokasta ohjustorjuntajärjestelmää ja kun lentokoneinkin suoritettavien ilmahyökkäysten torjuntamahdollisuudet ovat epätäydelliset, jää väestön tappioiden ja omaisuusvahinkojen rajoittaminen ilmahyökkäysten sattuessa lähes kokonaan rakenteellisen suojelun tehtäväksi. Evakuoinnin avulla voidaan pienentää tappioiden vaaraa todennäköisesti ilmahyökkäysten kohteiksi arvioiduilla alueilla, mutta radioaktiivisen laskeumavaikutuksen vaaran uhatessa myöskin evakuointi menettää suuresti merkitystään.

Rakenteellisen suojelun kokonaistavoitetta määritettäessä on otettava huomioon eri tuhovaikutusten todennäköisyydet valtakunnan eri alueilla. Pyrkimyksen tulee olla yhtä suurten henkiinjäämismahdollisuuksien aikaansaaminen valtakunnan kaikille asukkaille. Tämä edellyttää, että:

• tärkeimmissä kohteissa, joiden katsotaan voivan joutua suoranaisen ydinhyökkäyksen kohteeksi, rakennetaan tavanomaisten aseiden vaikutusten ja laskeumavaikutusten lisäksi myös välittömiä ydinasevaikutuksia riittävästi kestävät suojatilat sille väestönosalle, jota ei evakuoida.
• niissä kohteissa, joiden katsotaan voivan joutua suoranaisen ei kuitenkaan ydinasein suoritettavan ilmahyökkäyksen kohteeksi, rakennetaan tavanomaisten aseiden vaikutuksia ja laskeumavaikutuksia riittävästi kestävät suojatilat sille väestönosalle, jota ei evakuoida.
• koko valtakunnan alueella rakennetaan tai kunnostustoimenpitein aikaansaadaan laskeumasuojatilat kohteiden ulkopuolella asuvalle sekä kohteista evakuoitavalle väestölle.

Tappioiden määrä eri tilanteissa

Vaikkakaan väestönsuojia ei voida taloudellisten syiden vuoksi rakentaa niin tehokkaiksi, että ne tarjoaisivat täydellisen suojan kaikissa todennäköisiksi katsotuissa vaaratilanteissa, vähentävät ne tappioita kaikissa tapauksissa hyvin huomattavasti. On arvioitavissa, että keskimääräisessä suomalaisessa kaupungissa, jossa evakuoinnin jälkeen on noin 20 000 asukasta, tulisivat erilaatuisten ilmahyökkäysten aiheuttamat siviiliväestön tappiot todennäköisesti olemaan seuraavan suuruiset:

Laskeumatilanteessa, jolloin suojautumattoman väestön tappiot muodostuisivat todennäköisesti hyvin suuriksi laajoilla alueilla, voidaan säteilysuojatiloja käyttäen lähes kokonaan välttyä säteilyn aiheuttamilta välittömiltä tappioilta.

Suojautuminen on omiaan vähentämään myöskin biotaisteluaineiden käytöstä aiheutuvaa vaaraa, joskin pääpaino tässä tapauksessa on lääkinnällisillä ja yleistä hygienian tasoa parantavilla toimenpiteillä.

Rakenteellinen suojelu asianmukaisesti toteutettuna muodostaa perustan siviiliväestöön kohdistuvien tuhojen lieventämiselle sekä valtakunnan puolustuksen kannalta elintärkeän tuotannon jatkuvuuden turvaamiselle sodan olosuhteissa.