Mitä olisi tapahtunut väestönsuojien rakentamiselle, jos Vapaavuori ja Orpo olisivat saaneet tahtonsa läpi.
Käsittelen tässä raportissa kahden voimakastahtoisen ministerin toimia väestönsuojien rakentamisen lopettamisyrityksissä.
On muistettava, että on ainakin kolme asiaa, joiden teoille ei aina tarvitse olla syytä tai perusteluja tekohetkellä.
1. Ennaltaehkäisy varsinkin terveydenhuollossa. Ennalta ehkäisystä on hyviä esimerkkejä kuten rokotukset, kokoontumistilojen poistumistiet ja paloturvallisuusmääräykset.
2. Huoltovarmuus, koronan yhteydessä tuli esille maskit
3. Varautuminen, varavoimakoneet maaseudulla sähkökatkojen varalle, leikkaussaleissa sellaiset ovat arkipäivää. Väestönsuojien rakentaminen kuuluu tähän ryhmään oleellisena osana kuten myös puolustusvoimat. Rahan säästäminen sukanvarteen on hyvä tapa varautua poikkeuksiin.
Mikä on poliitikkojen tarkoitus?
Vuoden 1938 Kaasutorjuntalehti teki tämän kysymyksen poliittisille päättäjille, kun valtiovalta ei ryhtynyt lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin väestönsuojelun aseman määrittämiseksi. Muu Eurooppa oli ryhtynyt 30- luvun alkupuolella väestönsuojelun aseman vahvistamiseen lainsäädännöllä. Suomi vain odotti ja sysäsi väestönsuojelutoimet vapaaehtoiselle järjestölle. Onneksi Kaasusuojelujärjestö otti asiasta kopin ja hoiti asiat ennen sotaa kohtalaiselle tasolle. Mutta mitä tekee nykypoliitikko?
Kokonaismaanpuolustuksella tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan Suomen valtiollinen itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Väestönsuojien rakentaminen ja väestönsuojelu pitäisi lujemmin nivoa kokonaismaanpuolustukseen ja puolustusvoimien toimintaan. Väestönsuojelu ei ole mikään irrallinen saareke, vaan osa koko maan suojautumista.
Suomalaisen arvomaailman pohjalta olemme pyrkineet suojelemaan tasapuolisesti kansalaisia – ei vain sotilaita ja johtajia, rakentamalla väestönsuojia koko maahan kuudenkymmenen vuoden ajan. Suomen väestönsuojien rakentamisjärjestelmä on nerokas ratkaisu, sillä väestönsuoja rakennetaan muun rakentamisen yhteydessä. Rakentamisen kustannukset maksaa rakennuksen omistaja ja hän voi määritellä suojalle oman tarpeensa mukaan normaaliolojen käytön. Me suomalaiset voisimme olla ylpeitä tästä saavutuksesta maailmalla.
Vuonna 2015 tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Suomen yhteiskunta satsaa lisä euroja maan sisäiseen turvallisuuteen. Miksei sitten väestönsuojien rakentaminen kuuluisi tähän samaan systeemiin. Kysynkin ovatko RAKLI:n lobbarit kääntäneet politiikkojen päät?
Muutama aiempi väestönsuojien rakentamisen lopetusyritys.
Väestönsuojien lopetusta esittivät SKDL:n edustajat, perustellen sotakiihkoiluksi, rauhansopimuksen vastaiseksi, ensisijaisesti valtiolle kuuluvaksi, rakennuskustannusten nousu sekä atomisodan jälkeen ei olisi enää elinmahdollisuuksia.
1. Valtioneuvoston asettama komitea esitti 19.9.1949 yksimielisesti, että väestönsuojelu tulisi pysyttää rauhanaikana sisäasiainministeriön valvonnassa. Komitea ei ollut täysin yksimielinen väestönsuojelun kehittämisen ja käynnistämisen suuntaviivoista. SKDL:n Nestori Nurminen tuomitsi koko väestönsuojelun sotakiihkoiluksi ja vastusti erityisesti kaavailtua henkilöstön koulutusta. Väestönsuojelu oli hänen mukaansa puhtaasti sotilaallista toimintaa, ja sen varjolla pyrittiin herättämään henkiin rauhansopimuksen vastaiset suojeluskunta- ja lottajärjestöt. Komitean esitykset eivät saaneet sen enempää vastakaikua, eikä mihinkään toimenpiteisiin ryhdytty.
2. Vuoden 1955 valtiopäivillä olivat kansanedustajat tehneet neljä toivomusaloitetta väestönsuojelun tehostamiseksi. Aloitteet pääsivät eduskuntakäsittelyyn 26.4.1957. Käsittelyn pohjana oli laki- ja talousvaliokunnan mietintö. Eduskunnassa käyty keskustelu osoitti, ettei väestönsuojelu ollut vieläkään päässyt menneisyyden rasitteista. Valiokunnan kansandemokraattiset kansanedustajat eivät hyväksyneet valiokunnan enemmistön ehdotusta, vaan pitivät edelleenkin väestönsuojelua rauhansopimuksen vastaisena. Taustalla kummitteli lakkautetun Suojeluskuntajärjestön haamu. Poliittinen rintamalinja kulki väestönsuojelukysymyksessä kuten ennenkin äärivasemmisto vastaan muu eduskunta. Se näkyi niin puheissa kuin lopullisessa äänestyksessä, missä vain SKDL vastusti esitettyä pontta.
3. Hallitus antoi väestönsuojelulakiesityksensä eduskunnalle 5.11.1957. SKDL:n kansanedustajat eivät voineet hyväksyä kunnille koituvaa rasitusta ja vapaaehtoisten järjestöjen osuutta. SKDL:n käsityksensä mukaan valtiovalta oli ensisijaisesti vastuussa kansalaisten suojelusta. Samalla he ihmettelivät sitä, ettei atomiaseen vaikutusta ja uhkaa ollut nostettu esille. SKDL:n kansanedustajat halusivat osoittaa, ettei mahdollisessa atomisodassa väestön hyväksi olisi mitään tehtävissä. Oppositioryhmiä ei muodostunut, kaikki muut pitsi SKDL ja yksi RKP:n edustaja äänesti lakia vastaan. RKP:n edustajan oletetaan äänestäneen vahingossa lakia vastaan.
4. SKDL:n kansanedustajat palasivat 20.4.1970 päivätyssä toivomusaloitteessaan jälleen väestönsuojien rakentamiseen. He esittivät väestönsuojelulakia muutettavaksi niin, että ”asuinkiinteistöt ja niiden asukkaat vapautettaisiin väestönsuojien rakentamisesta aiheutuvista kustannuksista.” Perusteluissa todettiin väestösuojien nostavan jo muutenkin korkeita rakennuskustannuksia ja suojien teho atomiasetta vastaan asetettiin kyseenalaiseksi.
5. SKDL:n kuusi kansanedustajaa teki 11.5.1982 kirjallisen kysymyksen väestönsuojelun tavoitteista ja väestönsuojelutoimenpiteistä. Kysymyksen perusteluissa arvosteltiin sitä, että kansalaisia kehotettiin varaamaan kriisitilannetta varten kahden viikon ruokavara. Väestönsuojelu ei kysyjien mielestä valmistanut ihmisiä todellisiin vaaratilanteisiin. Suomen väestönsuojelun tavoitteet olivat epärealistiset, koska ne perustuivat viralliseen maanpuolustuspolitiikkaan, jossa varaudutaan konventionaaliseen sotaan tai ydinlaskeumiin. Atomisodan jälkeen ei olisi enää elinmahdollisuuksia, joten vss- toimin pitkitettäisiin turhaa ihmisten kärsimyksiä.
1. Sisäministeriön selvitykset väestönsuojien rakentamiselle
Parlamentaarinen väestönsuojelukomitean mietinnössä (1983 Sipponen) korostettiin, että jokaisen valtion perusturvallisuuksiin kuuluu suojella kansalaisiaan sekä taata heidän turvallisuutensa mahdollisuuksien mukaan myös poikkeusoloissa. Suojautumisvelvoitteesta ei luovuta, vaikkei täydelliseen suojautumiseen ja turvallisuuteen voidakaan yltää.
Toinen peruste suojien rakentamiselle on ollut; ”Suomen puolustusvoimat on suunniteltu puolustamaan maatamme ja niin kauan, kun sitä tarvitaan, varaudutaan vihollisuuksiin”.
Väestönsuojien rakentamisen uudistustyön perusteet
Väestönsuojien rakentamista koskeva uudistustyö lähti käyntiin vuonna 2004, kun valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko edellytti, että sisäasiainministeriö laatii väestön suojaamisen periaatteita käsittelevän strategian vuoteen 2006 mennessä. Strategiassa tuli ottaa huomioon uusimmat arviot joukkotuhoaseiden muodostamasta uhasta sekä sotilaallisessa että terrorikäytössä.
Ehdotus väestön suojaamisen strategiaksi valmistui 16.12.2005, jonka jälkeen ehdotus oli laajalla lausuntokierroksella. Sisäasiainministeriö vahvisti strategian 20.11.2007.
Selvityksessä todettiin että, poikkeusolojen uhkat ovat olennaisesti muuttuneet sen jälkeen, kun nykyiset väestönsuojien rakentamista koskevat linjaukset ja päätökset tehtiin 1983 parlamentaarisessa komiteassa. Laajamittaista ydinsotaa pidetään turvallisuuspoliittisissa arvioissa erittäin epätodennäköisenä. Tavanomaisin asein käytävien sotatoimien luonne ja menetelmät ovat myös muuttuneet.
Siirtyminen teollisuusyhteiskunnalle tyypillisistä massa-armeijoista tietoyhteiskunnan henkilömäärältään pienempiin mutta teknisesti korkeatasoisiin sotavoimiin on käynnissä ja jatkuu myös tulevalla vuosikymmenellä. Sotilaallinen voimankäyttö ei todennäköisesti aiheuttaisi siviiliväestölle yhtä suurta uhkaa kuin 1980-luvun menetelmin käydyt sotatoimet olisivat aiheuttaneet. Suojien rakentamisvelvollisuuden jatkaminen koko maassa antaisi paremman aseman jo rakennetuille suojille.
Strateginen isku kohdistuisi rajoitettuun määrään suhteellisen suppea-alaisia kohteita. Aseiden lisääntyneestä tarkkuudesta johtuen ne voisivat aiheuttaa vaaraa ympäristön asutukselle todennäköisesti muutamien satojen metrien etäisyydellä. Alueiden valtaamiseen tähtäävässä hyökkäyksessä sotatoimet käytäisiin henkilömääriltään pienemmin voimin ja ne kohdistuisivat suppeammille alueille kuin 1980-luvun uhkakuvissa oletettiin. Suojia on tarpeen rakentaa alueille, joihin sotilaallisen voiman käyttö voisi poikkeusoloissa kohdistua. Tällaisia alueita olisivat ensisijaisesti hallinnolliset keskukset ja suurehkot taajama-alueet.
Suojelukohteiden rajojen määrittely tulee nykyistä kiinteämmin yhdistää kaavoitukseen ja erityisesti kuntien yleiskaavoihin. Yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta luovutaan. Suuressa osassa kuntia sellaisten rakennushankkeiden määrä, jotka nykyisten säännösten mukaan edellyttävät väestönsuojan rakentamista, on niin vähäinen, että rakennettavilla suojilla ei saavutettaisi merkittävää valmiutta väestön suojaamiseen. Suuri osa nykyisten säännösten perusteella valvonta-alueelle rakennetuista suojista on kooltaan varsin pieniä, jolloin rakentamiskustannukset suojapaikkaa kohti ovat suuremmat kuin suojelukohteissa, joissa rakennettavat suojat ovat olleet suurempia.
Sisäasiainministeriö esittää kuitenkin, että valvonta-alueella rakennetaan edelleen väestönsuojia suurten julkisten tai talouselämän rakennushankkeiden yhteydessä.
Suojan rakentamisen alaraja olisi tällöin huomattavasti korkeammalla kuin nykyisin, esimerkiksi 5 000 m2. Kyse olisi kohteista, joissa olisi huomattava määrä suojattavia ihmisiä ja jotka voisivat muodostaa hyökkäyskohteen tai olla merkittäviä poikkeusolojen toiminnan kannalta. Tällaisia kohteita olisi vuotta kohti muutamia kymmeniä.
Professori Pekka Visuri perustelee väestönsuojien rakentamista näin. ”Strateginen perustelu Suomessa väestönsuojelun valmiuden ylläpidolle on sama kuin sotilaalliselle maanpuolustukselle. Suomen sotilaallinen puolustusvalmius ja väestönsuojelu kuuluvat siis erottamattomasti yhteen.
Sotilaallinen maanpuolustus ja siihen liittyvä väestön suojaaminen sodan vaikutuksilta muodostavat yhdessä maanpuolustuksen kokonaisuuden, jonka purkaminen vaarantaisi koko doktriinin toimivuuden.
Siksi väestösuojien rakentamista ja ylläpitoa ei kannata lopettaa. On myös otettava huomioon, että turvallisuustilanteen heiketessä olisi jo lopetetun väestösuojelujärjestelmän uudelleenrakentaminen kallista ja vaivalloista. Suomessa on nyt pitkän kokemuksen omaavia laitevalmistajia ja suojien rakentajia, joilla on kysyntää myös ulkomailla. Tämän ammattitaidon ja valmistuskapasiteetin hukkaaminen ei ole tarkoituksenmukaista.
Suomalaisessa yhteiskunnassa väestönsuojelusta ja väestönsuojien rakentamisesta on tullut asuntopolitiikan ja rakentamisen halventamisen keppihevonen kansalaisten turvallisuuden kustannuksella.”
Pääministeri Vanhasen, Kataisen, Sipilän ja Rinteen hallitukset pyrkivät vaikuttamaan väestönsuojeluun ja väestösuojien linjauksiin vuosina 2007 – 2019 niin, että jokaisella suomalaisella ei olisi tulevaisuudessa
väestönsuojapaikan suomaa turvaa sitä tarvittaessa. Turvallisuustarkastelun pohjalta ovat asuinrakennukset niitä, joista viimeksi pitää luopua väestönsuojien rakentamisesta.
2. Asuntoministerin Jan Vapaavuoren toimet väestönsuojien rakentamisen lopettamiseksi
Väestönsuojien rakentamisvelvoite tuli vuonna 1990 kaikkiin kuntiin (ennen 100 kuntaa) ja velvoitteen rajaa kiristettiin rajusti niin, että se oli kaikilla rakennuksilla 600 m2. Kieltämättä se oli liina alhainen teollisuudelle. Siksi lääninallitukset myönsivät keskimäärin 110 vapautusta erityisesti teollisuudelle.
Edellä esitettyjen maailmanpoliittisten tilanteiden lientyminen ja kiristetyt väestönsuojien rakentamisvaatimukset saivat aikaan keskustelun, onko väestönsuojien rakentaminen turhaa rahan haaskausta. Monissa maissa väestönsuojien rakentaminen lopetettiin kokonaan. Lehtiartikkeleissa väitettiin, että Suomi ja Albania ovat ainoat maat, jotka jatkavat väestönsuojien rakentamista.
Sisäasiainministeriön pelastusosaston asettama työryhmä laati ehdotuksen väestön suojaamisen strategiaksi. Ehdotus valmistui 16.12.2005, jonka jälkeen ehdotus oli laajalla lausuntokierroksella. Ympäristöministeriö ilmoitti lausunnossaan väestönsuojien rakentamisesta seuraavaa ”Ehdotuksesta ilmenee, että väestönsuojelun suunnittelu on perinteisesti painottunut poikkeusolojen väestönsuojeluun. Myös väestönsuojia koskevat määräykset perustuvat poikkeustilanteisiin varautumiseen. Edellä esitetyn johdosta emme katso aiheelliseksi puuttua väestönsuojia koskevan ehdotuksen sisältöön.”
Pelastuslain uudistamishankkeen 2008-2009 raportissa oltiin nostamassa velvoitteen rajaa. ”Väestönsuojien rakentamisvelvollisuuden raja 600 neliömetriä on osoittautunut teknisesti ja taloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi etenkin teollisuudessa. Rajaa esitetään korotettavaksi asuinrakennusten ja sellaisten rakennusten osalta, joissa työskennellään, 800 neliömetriin. Varasto-, teollisuus- sekä kokoontumisrakennusten osalta raja nostettaisiin 1500 neliömetriin. Rakentamisvelvollisuuden rajaa nostamalla suojien rakentaminen kohdistuu aikaisempaa paremmin asutuskeskittymiin ja samalla uhkakohteisiin. Suojien rakentaminen säilyisi edelleen kohtuullisella tasolla.”
Rakentamisen normitalkoot – turhat kustannukset kuriin oli alkusysäys väestönsuojien rakentamisen lopettamisyritykselle. Rakentajien ammattikyselyn mukaan eniten turhia rakennuskustannuksia aiheuttavat väestönsuojia koskevat vaatimukset.
Rakentamisen normitalkoot -hankkeen toteutus perustui rakentamisen ammattilaisten ja kertarakentajien kuulemiseen. Kuulemisten tuloksia käsiteltiin työpajassa. Työpajan tulosten pohjalta tehtiin kansainvälinen vertailu ja keskusteltiin johtopäätöksissä.
Rakentamisen normitalkoille avattiin oma internetsivusto. Lisäksi Normitalkoita käsiteltiin MTV 3:n Joka kodin asuntomarkkinat -ohjelmissa.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori asetti 1.4.2008 Rakentamisen normitalkoiden projektiryhmän. Projektiryhmän viimeinen kokous oli 28.1.2009, julkaisu laadittiin huhtikuussa 2009. Projektiryhmään kutsuttiin rakennusalan edustajia eri tahoilta.
"Kyselyyn vastattiin ilahduttavan aktiivisesti ja saimme hyödyllistä palautetta. Tarkoitus on tarttua esille nostettuihin ongelmiin ja hakea niihin ratkaisuja. Eniten arvostelua herättäneet määräykset ja niiden kustannukset punnitaan tarkasti", kommentoi tuloksia asuntoministeri Jan Vapaavuori.
Väestösuojien rakentamista koskevat vaatimukset ovat ylimitoitettuja ja nostavat siten tarpeettomasti asuntojen rakennuskustannuksia varsinkin pienissä kohteissa. Tätä mieltä on selvä enemmistö asuntorakentamisen asiantuntijoista, jotka vastasivat ympäristöministeriön käynnistämien rakentamisen normitalkoiden yhteydessä tehtyyn kyselyyn.
Eniten turhia rakennuskustannuksia aiheuttavat määräykset normitalkoiden ammattilaiskyselyn mukaan. Väestönsuojia koskevat vaatimukset olivat kohdassa asuntosuunnittelu.
3. Sisäministeriön lakiesitys 2010
Taistelupari sisäministeri Anne Holmlund ja Asuntoministeri Jan Vapaavuori
Lakia muokattiin sisäasiainministeriössä lausuntojen pohjalta alkuvuodesta 2010. Pelastuslaki oli 3.6.2010 ensimmäisen kerran valtioneuvoston esittelyssä. Tähän istuntoon asuntoministeri Jan Vapaavuori toi oman rakentamisvelvoitetta (71§) koskevan versionsa. Ympäristöministeriön esittämässä lakiesityksessä lähdettiin siitä, että väestönsuojien rakentamista koskevat säännökset uudistettaisiin siten, että yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta luovuttaisiin. Uusien väestönsuojien rakentaminen ja olemassa olevien suojien kunnostaminen muutettaisiin tarveharkintaiseksi. Muutosvaatimukset väestönsuojien rakentamisvelvoitteeseen olivat niin dramaattisen poikkeavia lain alkuperäiseen esitykseen, että siitä olisi demokratian nimissä tarvittu uusi lausuntokierros.
Muutosesitys oli hyvin lyhyt, kahden sivun mittainen, ilman kunnon perusteluja, eikä sitä ollut ruotsinkielistä käännöstä. Sisäasiainministeri Holmlund joutui vetämään lakiesityksen pois, koska oli vaarana, että jos olisi menty äänestykseen, hän olisi voinut hävitä sen valtioneuvostossa. Toinen asia on sitten olisiko esitystä voitu lähettää puutteellisena eduskuntaan, tasavallan presidentin esittelystä. Oikeuskansleri puuttui myös esityksen vajavaisuuteen.
Vastakkain olivat vielä saman puolueen ministerit, sisäasiainministeri Anne Holmlund ja asuntoministeri Jan Vapaavuori. Tästä voi päätellä, mikä rooli kullakin ministerillä oli. Sisäministeri teki omaa virkatyötänsä, tukenaan virkamieskoneisto, mutta kenenkä pussiin puuhasi Vapaavuori?
Vapaavuori teki kesän aikana muutokset valmiiseen pelastuslakiin, sen yleisperusteluihin, pykälien yksityiskohtaisiin perusteluihin sekä pykäliin. Vapaavuoren versio oli käännetty myös ruotsiksi. Löytyykö toista tapausta, jossa toinen ministeri olisi tehnyt näin perusteellisen esityksen valtioneuvostoon.
Toisella kerralla laki vedettiin pois valtioneuvoston listalta 2 päivää ennen esittelyä.
Kolmannella yrityskerralla 3.11.2010 Vapaavuoren oli matkalla Islannissa ja sisäasiainministeri oli lomalla, mutta tuli silti valtioneuvoston esittelyyn. Keskustan Mauri Pekkarinen tuli Vapaavuorelle hätiin, otti lain pöydälle. Tätäkin voi vain ihmetellä, mitä intressejä Pekkarisella oli. Kolmannen ja neljännen esittelykerran välissä pidettiin useita neuvotteluja rakentamisvelvoitteen rajoista ja jatketaanko edelleen väestönsuojien rakentamista. Viimeinen esitys jätettiin valtioneuvoston käsittelyyn viimeisenä mahdollisena päivänä 18.11.2010. Vapaavuori ei voinut myöskään hyväksyä sitä, että esitystä ei olisi lainkaan annettu eduskunnalle. Silloin olisi jatkettu lain vanhalta pohjalta. Tässä vaiheessa valtit olivat esittelevän ministerin käsissä.
On selvää, että Vapaavuori pelasi rakennuttajien eli RAKLI:n puolesta ja sitä voi vähän ymmärtää, kun mietitään, mitenkä maailma oli muuttunut 80- luvulta ja kuinka paljon porua aiheutti teollisuudessa 600 neliömetrin velvoite.
4. Kataisen hallitusohjelmalla jatkoa lopetusyritykseen
Sisäministeri Päivi Räsänen 2011-2015 ja hänen valtiosihteeri Marjo Anttoora
Jan Vapaavuori hävisi pelastuslain uudistuksen yhteydessä väestönsuojien rakentamisen lopettamisen, hän sai kuitenkin Kataisen hallitusohjelmaan 2011-2015 erittäin hankalan lauseen. ”Selvitetään mahdollisuudet luopua yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta."
Työryhmä on työnsä aikana järjestänyt Moisniemessä 14.1.2013 seminaarin, jossa kuultiin edustajia puolustusministeriöstä, Pääesikunnasta, sisäasiainministeriön pelastusosastolta, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta (ARA), Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitosta (RAKLI), Talonrakennusteollisuus Uusimaasta (RT ry), Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastosta, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen väestönsuojeluyksiköstä, Suomen Kuntaliitosta, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:stä sekä Betoniteollisuusjaoksen (RT ry) eläkkeellä olevaa toimitusjohtajaa.
Työryhmä esittää mahdollisen jatkovalmistelun pohjaksi useita näkökulmia ja toimintamalleja väestönsuojien rakentamistarpeen arviointiin ja mahdollisiin muutosvaihtoehtoihin väestönsuojien rakentamisessa.
Sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä ei tehnyt torstaina päätöstä väestönsuojien rakentamisvelvoitteista, kertoi sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) STT:lle.
Ministerityöryhmässä käsiteltiin selvitystä, jossa esitettiin eri vaihtoehtoja rakentamisvelvoitteille. Yksi vaihtoehdoista oli nykyisen linjan jatkuminen. Vaihtoehtoina olivat myös rakentamismääräysten keventäminen ja väestönsuojien rakentamisen lopettaminen uusiin asuintaloihin.
Jos rakentaminen olisi päätetty lopettaa uusiin asuintaloihin, olisi pitänyt miettiä, mitä vanhojen väestönsuojien ylläpidolle tehtäisiin.
Niin kauan kuin Puolustusvoimat varautuu puolustamaan maata mahdollisia väestöä uhkaavia tilanteita ajatellen, tarvitsemme myös väestönsuojia. Tämä ei ole pelkästään rakentamiseen ja rakentamiskustannuksiin liittyvä kysymys vaan myös turvallisuus- ja puolustuspoliittinen asia, Räsänen sanoi. Lopputuloksena oli, ettei asialle tehty mitään, suojia rakennetaan kuin ennenkin.
5. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta 29.5.2015
Sisäministeri Petteri Orpo 2015-2016 Sisäministeri Paula Risikko 2016-2019 molemmat kokoomuksesta.
Edellä päätettyjen lisäksi käynnistetään kärkihankkeena valtion ja kuntien rakentamisen normitalkoot muiden kustannusten ja byrokratian keventämiseksi, esimerkiksi väestönsuojien ja pysäköintipaikkojen rakentamisen osalta.
Hallitusohjelman tekstiä hyväksi käyttäen Petteri Orpo ryhtyi toimeen. Nyt oli tosi kysymyksessä. Aiemmin sisäministerit Anne Holmlund ja Päivi Räsänen kannattivat väestönsuojien rakentamisen jatkamista, mutta nyt kun itse sisäministeri ryhtyy lainsäädäntötoimiin voi tapahtua mitä vaan. Hänellä on voima ja valta muokata pelastuslakia omien mieltymysten mukaan. Virkamiesten on lopulta taivuttava ministerin tahtoon.
Petteri Orpo väestönsuojia koskevien säännöksien tarkistaminen
Ympäristöministeriön työryhmä ei voinut antaa osviittoja väestönsuojien rakentamisesta, koska säädös, jossa niistä määrätään, on sisäministeriön hallinnoima. Siksi sisäministeri antoi käskyn pelastuslain uudistamisesta väestönsuojien rakentamisen osalta seuraavasti.
”Sisäministeriö on tänään asettanut hankkeen väestösuojarakentamista koskevien säännöksien tarkistamiseksi. Toimikausi 10.2.2016 – 31.12.2016. Tausta Hanke liittyy Sipilän hallitusohjelman asuntopoliittisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään asuntotonttituotantoa ja alentamaan rakentamisen kustannuksia. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti purkaa rakentamisen normeja esimerkiksi väestönsuojien ja pysäköintipaikkojen osalta, jotta rakentamisen kustannukset ja byrokratia kevenisivät.
Tavoitteet ja tehtävä Hankkeessa valmistellaan rakentamisen kustannusten alentamiseksi tarpeelliset väestönsuojarakentamista koskevat säädösmuutokset. Säädösmuutokset koskisivat vain uusia rakennushankkeita ja niiden valmistelussa otetaan huomioon väestön suojaamisen edellyttämät välttämättömät tarpeet. Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2016 ja muutetut säännökset voivat tulla voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt lain.”
Ministerin erityisavustaja Mikko Kortelaisen säesti tiedotteellaan 10.2.2016
Väestönsuojien rakentamisvelvoitteen höllentäminen liittyy Sipilän hallitusohjelman asuntopoliittisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään asuntotonttituotantoa ja alentamaan rakentamisen kustannuksia. Tavoitteena on purkaa rakentamisen normeja esimerkiksi väestönsuojien ja pysäköintipaikkojen osalta, jotta rakentamisen kustannukset ja byrokratia kevenisivät.
Hankkeessa valmistellaan tarpeelliset väestönsuojien rakentamista koskevat säädösmuutokset rakentamisen kustannusten alentamiseksi. Säädösmuutokset koskisivat vain uusia rakennushankkeita ja niiden valmistelussa otetaan huomioon väestön suojaamisen edellyttämät välttämättömät tarpeet.
”Normien purkaminen on yksi hallituksen läpileikkaavista tavoitteista. Suomen on kuljettava ketterämpään suuntaan. Väestönsuojien rakentamisvelvoitteen keventäminen vähentää rakentamisen kustannuksia. Uudistuksessa pidetään kuitenkin huoli myös väestön suojaamisen tarpeista”, sisäministeri Petteri Orpo kertoo.
Väestönsuojien rakentamisvelvoitetta on yritetty keventää vuosien mittaan aikaisemminkin, mutta hanke on kaatunut sisäministeriön vastustukseen. Nyt tavoitteesta näyttää tulevan totta, kun asialla on ympäristöministeriön sijasta sisäministeriö, jonka tontille asia kuuluu. Mikko Kortelainen
6. Sisäministeri Paula Risikko pelasti väestönsuojien rakentamisen
Sisäministeri vaihtui kesken hallituskautta 2016. Suomi sai uuden sisäministerin 22.6.2016 Paula Risikosta. Paula on kokoomuksen kärki politiikkoja, jatkaako hän edellisten naisten linjaa vai päätyykö edeltäjänsä Petteri Orpon rajuun vähentämislinjaan väestönsuojien rakentamisessa, se tullaan näkemään vasta Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlien aikaan vuoden 2017 lopulla. Näin tuumailin epävarmana 2016 kesällä.
Sisäministeri Paula Risikon kanta selvisi Ilkka lehdelle antamassaan haastattelussa 30.11.2016 talvisodan syttymispäivänä. Väestönsuojien rakentamisen säännöksiä ei aleta helpottaa. Risikon mukaan vuonna 2016 on turvallisuustilanteessa tapahtunut muutos, hallitus etsii muualta säästöjä.